Tervetuloa Heimo-Vaijan omaelämäkerrallisten muistelmien ja tarinoitten pariin.   No, ehkä enemmänkin  niiden tarinoitten.

Päivitys 12.03.2012 Tarinoita syntyy. Hannu ja Juha-veli ovat myös kantaneet kortensa kekoon "Muut tarinat"- otsikon alle. Ruutia ja Raketteja on NYT  14 osaa Laserlen kaikki 9 osaa valmiina. Kaikkia osia on päivitetty. Myös kuvia lisätty Janavalon kaikki 24 valmiina v.-72 - 91) .  Armeija-ajaltani v-61 on neljä tarinaa "Nuoruus"-osiossa Sähkö-Puodista kaikki 7 osaa v.-63 - 74 valmiina. Päivitän tarinoita ja lisäilen kuvia aika ajoin. Otan mielelläni vastaan lisää kommentteja, korjauksia ja muisteluita. Pikku- jututkin ovat arvossa.

Osa tarinoista on vain kerronnallisia, osa opettavaisia ja jotkut jopa varottavaisia. Kirjoittaja ei ota mitään vastuuta seurauksista, joihin tempauksia mahdollisesti matkiville lapsosille tai aikuisille saattaa koitua. Kaikki päähäni pälkähtäneet ideat ovat lopulta kuitenkin löydettävissä maailman-, jännitys-, yritys-, tai tietokirjallisuudesta, joiden suurkuluttaja olen vieläkin.

Yritystarinat ovat hieman kevyesti käsiteltyjä ja pääosin vain merkittävimmät ja mukavimmat asiat muistaen.  Yrittäjiksi aikovia kehotankin ottamaan heti aluksi selvää alan koulutusmahdollisuuksista.  Itse hankin tiedon pääosin kantapään kautta, mutta paljon piti vielä lukeakin  ja kursseilla juosta.  Yrittäjäjärjestöön liittyminen on erinomainen ja edullinen tapa saada tietoa ja tukea tarvitessaan.  Työpäivät olivat minulla pitkiä, mutta juuri siksi ryhdyin yrittäjäksi. En ymmärtänyt ajatusta, jossa ammattiyhdistys minun puolestani kielsi ylityöt jonkin ajan jälkeen tai pakotti varattoman jopa lakkoilemaan.  Kun halusimme vaimoni kanssa hankkia omakotitalon, niin siinä ei meillä ollut muita mahdollisuuksia kuin yrityksen perustaminen ja pitkät työpäivät .

Näiden sivujen syntysanat lausui tyttärenpoikani Roope, nykyinen 10-vuotias, muutama vuosi taakse päin. Hän oli halukas kuulemaan tarinoita isoisänsä lapsuuden ajoista ja näitä tuli sitten kerrottua useampana kertana ja useita putkeen iltasatuina vaikka tositarinoita olivatkin. Tuli sitten kirjoiteltua näitä muistiin tulevan varalle, jos vaikka joku muistakin lapsista tai lastenlapsista joskus kiinnostuisi. Saattaahan käydä niin, että jossain vaiheessa en itse enää muista tapahtumia tai edes kertoneeni niistä.  Roopella on  tilaus vetämässä uudesta tarinasta aina kun tavataan.  Saisivat olla jännempiä.  Nuorelle miehelle kelpaavat myös yritystarinat, ihme kyllä. Olisiko verenperintöä? Molemmilla veljilläni on yrittäjätartunta vaikka isämme ja isoisämme olivat ammattiyhdistysmiehiä.  Oraviako ne olivat,  jotka putoilivat kauemmas omenapuista ?

Lapsuuteni aikaan ehdin ja ehdimme tehdä lukemattoman määrän sen ajan kolttosia ja poikamaisuuksia, kun ajankäyttöä eivät hallinneet televisio ja tietokoneet. Kavereita Helsingissä oli myös runsaasti lähes joka talossa ja ulkoilmassa leikittiin tai harrastettiin suurin osa joutoajasta. Siihen aikaan ei myöskään ollut tietoa mistään ADHD- lapsista.  Ei, me olimme vain tavallista vilkkaampia, keksiväisempiä ja päättäväisempiä.  Toinen syy tarinointiini olivat aikuisajan muutamat entiset työtoverit ja työntekijät, jotka joskus tavattaessa muistelivat "vanhoja hyviä aikoja". Näillä sivuilla on myös heille tarinoita yritysteni alkuajoilta ja miksei loppuajoiltakin, ainakin minun kohdallani.  Yritykset ovat edelleen toiminnassa uusien omistajiensa ja osin entisen henkilökuntansa voimin.
Tervetuloa matkalle parin kolmen vuosikymmenen taakse - muutamalta kohdin pidemmällekin, yli kuudenkymmenen vuoden takaisiin tarinoihin ja tapahtumiin. Osuin sota-ajan lapseksi, vaikka niukin naukin. Sodan jälkeisestä elämästä ehdin "nauttia" runsaastikin. JATKOA taustoihin: "LUE LISÄÄ" -kohdasta.  P.S. Osa tarinoistani on kerrottuna jo "Vartsika-sivuilla", mutta täällä ne esiintyvät hieman paremmin täsmennettyinä tuota paikkakuntaa  huonommin tunteville. Siellä on myös paljon muita tarinoita:  http://vartsika.kaivokukka.fi